Luulen, että tällaista vuosiyhteenvetoa pitäisi tehdä joulukuussa. Tunnen kuitenkin, että juuri nyt on hyvä hetki pohtia mennyttä juoksukesää. Kirjoittelin kesän mittaan erinäisiä juttuja, mutta nyt syksyllä Punaisen Ristin työt sekä pari muuta muuttujaa aiheuttivat sen, että taukoa on edellisestä ajattelustani niin kauan, että haluan aloittaa tämänkin alusta.

Olen juossut aina. Tai ainakin uskon niin. Muistan, että lapsena rattaamme muuttuivat kauppakassin kuljetusvälineiksi heti kun osasin kävellä riittävän hyvin päästäkseni 500 metrin päähän kyläkauppaan omin jaloin. Minulla on myös hataria muistikuvia Hippo-kisoista, Suomi Juoksee tapahtumista sekä monista muista urheilutapahtumista. Tuliko selväksi? Minut opetettiin kotona urheilemaan. Teininä hiihdin kilpaa, olin syömishäiriöinen ja hikari. Lopetin hiihtämisen lukion jälkeen ja muutin Ouluun opiskelemaan. Takaraivossa takoi kuitenkin erään juoksutestin testaajan kommentti hänen kuultuaan sijoitukseni SM-kisoissa: "Lopeta hiihto ja ala juosta." Testi meni hyvin.

Juoksin maratoneja siellä ja täällä. Parhaat ajat ovat himpun alle 3h30min, huonoimmat...noh...huonoja. Puolikas on kulkenut 1h35min hujakoille. Olin jo vähän kyllästynyt koko touhuun, söin huonosti, päivystin ja väsyin. Kuitenkin muutama vuosi sitten asiat alkoivat loksahdella järjestykseen. Aloin nostaa rautaa salilla, pyöräillä ja hiihtää jälleen (okei, en minä sitä koskaan lopettanut ja lisäksi löysin tuossa välillä offarien laskunkin). Kroppa muuttui, juoksu alkoi sujua. 

Ensimmäisen polkukisani juoksin 2014 Pyhällä. Pyhä on ihana, rakas paikka, hiihtotaivas, kauniit rinteet ja ihanat offarit. Juostessani noissa maisemissa ensimmäistä polkukisaani idea alkoi kypsyä. Tätähän voisi tehdä lisää. Lisäksi aloin pohtia, missä ne omat rajat mahtavatkaan olla.

Kesä 2015 toi tullessaan ensimmäisen ultrani. Aloitin kevyesti 125K kisalla Äkäslompolosta-Hettaan. Rakastuin ja löysin jotain, jossa voin hakea omia rajojani ja kehittää itseäni. Tein tuossa kisassa paljon virheitä ja palauduin kuukauden. Nuuksio kulki saman syksynä viiteen tuntiin ja Kolilla hain lisäoppia 87K matkalta. 

Kesä 2016. Oma iso tavoitteeni oli Karhunkierroksen 160K. UTTF:n sain unohtaa, koska heinäkuulle ei irronnut lomaa. Suunnitelinkin, että juoksisin BTTF:n neljä kisaa ja katsoisin, mihin se riittää. UTTF oli ja on haaveissa kesällä 2017. Keväällä Länärin 17 kilometriä ja Bodomin puolikas kulkivat lupaavasti. Karhunkierroksella jäin omasta 30 tunnin aikatavoitteestani, mutta tulin maaliin ja olin onnellinen. Kuitenkin loppukesä on mennyt lievässä matalalennossa.

Vierumäki päättyi oksentamiseen 20 kilometrin jälkeen kilometrin välein sekä lopulta keskeytykseen. Pyhän 43K kulki juoksun puolesta hyvin, mutta juomarakkoni hajosi ja nestevajaus söi vauhdin lopussa. Elokuussa sain komennuksen Kreikan pakolaisleireille ja Nuuksio jäi väliin. Huomenna on Kolin 43K, johon en nyt oikein osaa suhtautua. Juoksen sen treeninä, mutta en silti saa BTTF:n kokonaispisteisiin toivomaani neljää kisaa. Pohdin myös vielä eilen, että olisin vaihtanut 87K matkalle. Valitettavasti majoitus on vain yhdeksi yöksi ja 12-13 tunnin urakan jälkeen suoraan rattiin hyppääminen ei houkuttanut. Aikataulu ei myöskään salliniut starttaamista 130K kisaan. 

Kolin 43K. Koetin muistella ajaessani kisaa viime vuodelta. Toki silloin himmailin tahtia. Alku oli kivaa, Ryläys aiheutta armottoman ketutuksen (en saa mitään ylimääräisiä kiksejä helvetillisestä kanto-kivi-kanto-ryteiköstä), lopussa ollut tie on kai nyt kadotettu. En osaa oikein odottaa mitään. Juoksen, koetan pitää hauskaa ja unohtaa kenkutukseni tästä kesästä. Tähän kesään on mahtunut kuitenkin myös paljon hyvää: Ihania juokssureissuja Suomessa niin Nuuksiossa, Pyhällä kuin Rokuallakin, pikavisiitti Norjaan, Slovakian Tatra vuoristo, Islanti, ihanat illat koirien kanssa, islanninhevosia ja monia muita kauniita hetkiä. Oma lukunsa on työkeikka Kreikan pakolaisleireille, josta tulen varmasti kirjoittamaan myöhemminkin. Tänä syksynä voisin käydä vielä kokeilemassa, miten katukisa kulkee pitkästä aikaa.

Vuosi 2017. Yksi tavoite, jonka haluan itselleni asettaa: UTTF. Karhunkierros oli upea kisa, Pallaksen kisaa muistelen yhä lämmöllä. Koli hieman kammottaa - olen sikäli mukavuudenhaluinen, että klo 22 syksyiseen yöhön starttaaminen tuntuu hieman vastenmieliseltä. Minulla on kuitenkin vuosi aikaa koota itseäni siihen(kin).